Jätkänkynttilän tekeminen, osa 2

Kelohongan käsittely ja varastointi

Nyt kun olet sopivan kelohongan löytänyt, niin nyt pitäisi puu saada jotenkin pois metsästä tekopaikalle. Tähän on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: Joko kaadat ja katkot puut metsässä. Jos sinulla ei ole ennestään kovin järeä kuljetuskalusto, niin tämä vaihtoehto lienee helpoin. Kelohongan kaatamisessa on se mukava puoli, että oksat eivät enää juuri ole tiellä, vaan kaadon jälkeen pääset suoraan sopivan mittaisten jätkänkynttilöiden halkomiseen. Toinen vaihtoehto on katkoa kelohonka 3-5 metrin pituisiksi tukeiksi, jotka sitten tuot metsästä pois esimerkiksi moottorikelkalla. Ja niin kuin jokainen tämän metsäkansan asukki tietää, niin puut tuodaan metsästä keväällä umpihankien aikaan. Itse en uskaltaisi edes kuvitella miten vaikeaa puun kuskaaminen umpimetsästä olisi ilman kantavia hankia.

Oletetaan, että olet saanut kelot tuotua tekopaikallesi, niin seuraava vaihe on suojata puut erittäin hyvin sateelta ja lumelta päältäpäin. Jotta asiasta ei tulisi liian helppoa, niin suojauksen olisi oltava tuulettuva eli esimerkiksi talon sisälle suoraan ei puita missään nimessä saa viedä. Erittäin hyvä vaihtoehto on suojata keloläjä kestävällä pressulla päältäpäin, jolloin ilma pääsee pinon sivusta puut myös kuivaamaan. Tärkeää on muistaa myös laittaa aluspuut puupinon alle, jotta ilma pääsee kiertämään myös alapuolelta. Jos jätät aluspuut laittamatta, niin takaan, että alimmaiset puut ovat käyttökelvottomia vuoden kuluessa. Kosteus pääset tällöin erittäin helposti alimpiin puihin käsiksi.

Kelohongan säilyvyys on aika pitkä, kun suojaus on tehty hyvin. Omien havaintojen mukaan tukit säilyy mainiosti 3-5 vuoteen. Muista siis kaksi asiaa: 1) Varmista, että vettä tai lunta ei pääse puihin. 2) Puut ovat tuulettuvassa paikassa eli ilman on päästävä vaihtumaan kunnolla läpi vuoden.

Seuraavassa blogisarjan osassa siirrytään itse varsinaiseen tekemiseen. Lähdemme liikkeelle ristiinsahatuista malleista.